Juurikäävän torjunta välttämätöntä kesähakkuissa

  • Kirjoittaja
    Viestit
  • #789

    Markku Remes Metsäkeskus
    Osallistuja (Participant)

    Juurikäävän torjunta välttämätöntä kesähakkuissa

    Kuusenjuurikääpää esiintyy koko havumetsäalueella, mutta tauti harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Männyllä esiintyy juurikääpä runsaimmin Kaakkois-Suomessa, mutta tauti tunnetaan koko eteläisen Suomen alueella. Männyllä juurikääpää ei kuitenkaan ole havaittu niin pohjoisessa kuin kuusella. Juurikääpä aiheuttaa metsänomistajille 50 miljoonan euron tappiot vuosittain.

    Juurikääpä on sienitauti, joka leviää itiöiden avulla ilmateitse kannolle sekä puukorjuun yhteydessä vaurioituneeseen juureen. Tauti voi levitä myös juuriston kautta saastuneista puista terveisiin puihin. Juurikääpä voi levitä myös tartunnan saaneista kannoista uudistusalan taimiin.

    Juurikääpä on yleistynyt viime vuosikymmeninä kesäaikaisten hakkuiden yleistyessä. Sulan maan aikana tehtyjen hakkuiden määrä lisääntyy myös tulevaisuudessa, mutta juurikääpätartuntaa voidaan vähentää kannolle levitettävällä torjunta-aineella.

    Metsätuholaki velvoittaa puunhakkaajan tekemään torjunnan toukokuun alusta marraskuun loppuun välisenä aikana suoritetuissa havupuuvaltaisissa kangasmetsissä eteläisen ja keskisen Suomen alueella. Torjunta tulee tehdä myös turvemaan kuusikoissa, mutta soiden männiköille ei ole lain asettamaa torjuntavelvoitetta. Rämemännikötkään eivät kuitenkaan ole viimeaikaisten havaintojen mukaan turvassa juurikäävältä.

    Juurikäävän itiötuotanto vähenee ilmojen viilentyessä. Metsätuholaissa onkin mainittu poikkeukset, jolloin torjuntaa ei tarvitse mm. pakkasten tai lumipeitteen vuoksi tehdä touko-marraskuun välisenä aikanakaan.

    Torjunta-aineena käytetään nykyisin urea- tai harmaaorvakkasieniliuosta, jotka levitetään hakkuun yhteydessä. Huolellisesti tehtynä molemmat torjunta-aineet estävät tehokkaasti itiötartunnan kannolla. Kannolle levitetty harmaaorvakkavalmiste estää tehokkaasti myös juuriston kautta tapahtuvaa leviämistä, joten lopputulos on yleensä parempi kuin urealla.

    Pääosa hakkuista tehdään koneellisesti, jolloin torjunta-aine leviää suoraan kaatosahauksen yhteydessä laipasta kannolle. Metsurityönä tai metsänomistajan omana työnä tehtäessä torjunta-aine tulee levittää kannolle työn aikana siveltimellä tai suihkepullon avulla. Metsänomistajat vierastavat joskus valmisteen käyttöä, koska kanto värjäytyy käsittelyn yhteydessä. Liuoksessa käytetään kuitenkin vain elintarvikeväriä, jonka tarkoituksena on, että käsitelty alue erottuu käsittelemättömästä. Näin hakkaaja voi varmistaa laadukkaan levitystuloksen työn edetessä.

    Kuusen juurikääpää on vaikea havaita ennen kuin tauti on edennyt jo pitkälle. Useimmiten tartunta tulee esille vasta sitten kun lahonnut puu kaatuu tai katkeaa tuulessa. Pitkälle edennyt juurikääpä harsuunnuttaa puustoa ja lopulta puita myös kuolee. Etelä-Suomessa on alueita, joissa juurikäävän saastuttamia kuusia on yleisesti jo viidennes hakattavasta puustosta. Näin pahasti saastuneilla alueilla huolellisestikin tehdyn torjunnan teho on melko vaatimatonta.

    Torjuntatyö tulisikin tehdä erityisen huolellisesti niillä alueilla, joissa saastuneita puita on vielä kohtuullisen vähän. Juurikääpätartunnat vähenevät selkeästi Pohjois-Savon alueella pohjoiseen mentäessä. Tällä alueella saavutetaan erittäin suuri hyöty torjunnasta.

    Markku Remes
    metsänhoidon johtava asiantuntija, Suomen metsäkeskus

‘Arkisto’ foorumiin ei voi lisätä uusia aiheita tai vastauksia.